”Uskallus erottaa meidät muista myönteisellä tavalla” – suomalaiset lyhytelokuvat esillä alkuvuoden merkittävimmillä elokuvafestivaaleilla
Kulttuuriviennin suunnittelija Otto Suuronen elokuvasäätiöltä käy läpi alkuvuoden festivaalivalintoja lyhytelokuvan puolelta.
Elokuvafestivaalivuosi on päässyt vuodenvaihteen hiljaiselon jälkeen täyteen vauhtiin. Suomalaisen lyhytelokuvan saralla alkuvuosi näyttää lupaavalta.
Teemu Niukkasen nopeatempoinen komedia Onko sulla nälkä? valittiin Pohjois-Amerikan merkittävimpänä elokuvafestivaalina pidetyn Sundancen ohjelmistoon yli 10 000 lyhytelokuvan joukosta. Jo Niukkasen edellinen lyhytelokuva, Jussi-ehdokkaanakin ollut Saatanan kanit (2017) ylsi Sundancen ohjelmistoon tehden ohjaajan ja käsikirjoittaja Antti Toivosen omaleimaisen huumorin tutuksi.
Onko sulla nälkä? on rohkea ja hetkittäin räävitön, mutta sen tarinassa on vahva lämmön ja empatian läsnäolo. Pirjo Lonkan esittämä ylihuolehtivainen yksinhuoltajaäiti yrittää maanisesti luotsata poikansa turvallisesti homouden satamaan, milloin Internetin ja milloin kollegansa räväkän konsulttiavun ansiosta. Elokuvan lakoninen komediallisuus, joka lopulta perustuu välittämisen ja rakkauden osoittamisen vaikeuteen, on universaalia.
Elokuvan tuottaja Daniel Kuitunen onkin kommentoinut, että ”suomalaiset komediantekijät uskaltavat mennä oudolle alueelle, jota muut ehkä karttavat omituisena. Uskallus erottaa meidät muista myönteisellä tavalla”. Talven aikana Onko sulla nälkä? on nähty tai nähdään Sundancen lisäksi niin Australiassa (Flickerfest International Short Film Festival), Liettuassa (Vilnius International Short Film Festival) kuin Alankomaissa (Amsterdam LGBTQ Film Festival). Elokuva sai maailman ensi-iltansa Toronton elokuvajuhlilla viime syyskuussa.
Maailman merkittävin lyhytelokuvafestivaali Clermont-Ferrandissa on kutsunut peräti kolme suomalaista elokuvaa eri kilpasarjoihin. Keski-Ranskassa tammi-helmikuun taitteessa pidettävän festivaalin pääkilpasarjassa on mukana Pia Andellin lyhytelokuva Matchen, joka valmistui osana elokuvasäätiön, Svenska kulturfondenin ja Svenska Ylen rahoittamaa Kortfilm 2018 -hanketta.
Nina Hukkisen ja Milka Ahlrothin roolittamassa elokuvassa kaksi naista käy psykologista peliä tenniskentällä. Ohjaaja Andell on rajannut vartin mittaisen elokuvan tarkasti, jota korostaa elokuvaaja Antti Ruusuvuoren työnjälki lähikuvineen. Andell on avannut elokuvansa olevan ”matka epäsuorasta aggressiosta suoraan aggressioon, ja välissä päähenkilö Hanna etsii mielentyyneyttä mielikuvaharjoitusten avulla”.
Helsingin Sanomien televisioarvostelussa kriitikko Harri Römpötti vertasi tennisottelun kamppailun jännitettä Sergio Leonen spagettiwesternien kaksintaistelukohtauksiin: ”Matchen on psykologinen draama, jossa riittää kierrettä kuin jännärissä. Leonen tapaan kuvista voi lukea pelaajien ajatuksia. Hermopeli vaatii näyttelijöiltä tehoja siinä missä Clint Eastwoodilta ja Lee Van Cleefilta.”
Clermont-Ferrandin kokeelliselle elokuvalle suunnattuun Lab-kilpailuun valittiin Suomesta kaksi elokuvaa sekä yksi vähemmistöyhteistuotanto. Anna Paavilaisen ohjaama ja hänen sekä Laura Birnin käsikirjoittama Kaksi ruumista rannalla on metaelokuva toisin tekemisen vaikeudesta, yksilön kömpelöstä yrityksestä muuttaa rakenteellista ongelmaa ja murtautua omasta roolistaan. Se käsittelee oivaltavan hauskasti elokuvan ja fiktion konventioita ja niiden vaikutusta. Viime vuoden aikana mm. Austinin Fantastic Festissä parhaan ohjauksen palkinnolla noteerattu elokuva tarjoaa naisena olemisen ristiriitaa post-metoo-ajassa: etuoikeuksia, hyvännäköisyyttä, opportunismia, vilpitöntä ja idealistista halua muuttaa maailmaa, turhautumista ja rajojen venymistä.
Clermont-Ferrandin Lab-kilpailussa nähdään lisäksi tulevaisuuden lupauksen, Sevgi Ekerin ohjaama, esperantonkielinen 49 Years from the House on the Left. Elokuva on temaattista jatkoa Ekerin Haugesundin elokuvafestivaalilla parhaana pohjoismaisena oppilastyönä palkitulle lyhytelokuvalle The 99 Steps Left from The Square (2017). Yhden oton rakenteella etenevä elokuva on syntynyt art house -elokuvaan keskittyneen Oddity Film Collectiven ja Aalto-yliopiston Elokuvataiteen ja lavastustaiteen osaston yhteistuotantona.
Kokeellisen elokuvan kilpailussa esitetään myös belgialaisen animaatiotaiteilijan Soetkin Verstegenin belgialais-saksalais-suomalainen Freeze Frame, jota on suomalaisena partnerina rahoittanut Koneen säätiö.
2000-luvulla Clermont-Ferrandin lyhytelokuvafestivaali on vakiinnuttanut paikkansa Ranskan toiseksi suurimpana elokuvafestivaalina, edellään vain Cannes. Auvergnen keskiylängölle matkaa vuosittain lähes 140 000 elokuvan ystävää, joista noin 3000 on alan ammattilaisia. Suomalaisista lyhytelokuvista kansainväliseen maineeseen ovat Clermont-Ferrandin festivaalipalkintojen myötä nousseet Kari Paljakan Dildo (1989), Perttu Lepän Karavaani (1992), Tuukka Harin lyhytdokumentti Telakka (2001), Kimmo Taavilan Mittari (2006) sekä Hamy Ramezanin lähiödraama Viikko ennen vappua (2009).
Vastavalmistuneista suomalaisista lyhytelokuvista kansainvälisesti kiinnostavimpia ovat Tommi Seitajoen tarkkanäköinen fiktio Explosionen av en badring, jossa suomalaisperheen lomariita yltyy hengenvaaralliseksi sekä Zaida Bergrothin pienimuotoinen draama Kristal, joka kertoo Ladalla maata kiertävästä, tekoripsiin ja rakennekynsiin sonnustautuneesta vihapuheajan vapahtajasta.
Otto Suuronen