Lyhyesti-lyhytelokuvanäytökset 10 vuotta

Suomen elokuvasäätiö on esittänyt vuodesta 2014 Lyhyesti-lyhytelokuvanäytöksiä kaikkiaan 85 kappaletta ja yksittäisiä elokuvia peräti 364 eri nimikettä. Näytösten kuraattori Otto Suuronen tarkastelee kuluneiden vuosien monipuolista lyhytelokuvasatoa ja kutsuu mukaan lokakuisiin juhlanäytöksiin.

Kuva: Teeman mukainen pukeutuminen sallittu. Otto Suuronen avaamassa Pelon hetket -näytöstä lokakuussa 2023.

Päälle kymmenen vuotta sitten elokuvasäätiön Kino K13 -elokuvateatterin silloinen teatteripäällikkö Riitta Haapiainen teki minulle tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä. Hän ehdotti, että alkaisimme järjestää kerran kuussa elokuvanäytöksiä kotimaisista lyhytelokuvista. Riitta hoitaisi tekniikan ja minä toimisin näytösten kuraattorina.

Vuoden 2014 Taiteiden yön -näytöksen jälkeen toiminta käynnistyi toden teolla tammikuussa 2015.

Taustalla vaikutti suomalaisen lyhytelokuvan saralla saavutettu historiallinen huippukohta, kun Selma Vilhusen komedia Pitääkö mun kaikki hoitaa (2012) siivitti tiensä parhaan lyhytfiktion Oscar-ehdokkaaksi alkuvuodesta 2014. Vilhusen elokuvan menestys ja uuden tekijäpolven kansainvälisesti valveutuneempi katse oli omalta osaltaan nostamassa kotimaista lyhytfiktiota kansainvälisiin parrasvaloihin 2010-luvulla.

Verrattain lyhyessä ajassa ehdittiin tottua siihen, että kotimainen lyhytelokuva pääsi vuosittain Sundancen ohjelmistoon tai maailman himotuimman elokuvakilpailun, Cannesin elokuvajuhlien pääkilpaan. Teppo Airaksisen Katto (2017) ja Teemu Nikin All Inclusive (2019) kilpailivat Cannesissa lyhytelokuvien Kultaisesta palmusta, kun taas Mikko Myllylahden Tiikeri (2018) löysi tiensä Cannesin Kriitikoiden viikolle.

Suomalaisen lyhytelokuvan kansainvälisen näkyvyyden huomasi myös Jussi-palkinnoista vastaava Filmiaura, joka palautti liki kolmen vuosikymmenen tauon jälkeen parhaan lyhytelokuvan kategorian Jussi-gaalan osaksi alkuvuodesta 2018.

Laajasti lyhytelokuvan eri lajityyppejä

Lyhyesti-näytösten periaate oli alusta alkaen esittää lyhytelokuvat englanninkielisin tekstein ja maksuttomina näytöksinä siten, että elokuvakulttuurielämyksen äärelle osallistumisen kynnys olisi mahdollisimman matalalla. Vuoden 2014 Helsingin Taiteiden yön näytöksessä nähdystä kokonaisuudesta alkoi enemmän tai vähemmän kuukausittaisten lyhytelokuvien näytökset.

Vuodesta 2015 alkaen mukaan tulivat tekijähaastattelut, joita isännöidessäni olen huomaamattanikin kartuttanut esiintymis- ja haastattelukokemusta. On ollut ilo ja kunnia haastatella vuosien varrella niin elokuvantekijyytensä alkumetreillä olevia elokuva- ja mediakoulujen opiskelijoita kuin jo etabloituneita konkareita. Yleisö on poikkeuksetta arvostanut tekijähaastatteluja ja osallistunut keskusteluun aktiivisesti omilla kysymyksillään.

Helsingin Taiteiden yön ja kansainvälisen lyhytelokuvapäivän näytökset ovat muodostaneet näytösten muuttumattoman rungon, mutta vuosikymmenen mittaisessa näytöshistoriassamme olemme esittäneet lyhytelokuvia myös pohjoismaisista naapureistamme, omistautuneet mm. suomalaiselle kauhuelokuvalle (peräti kolmesti!), queer-tarinoille sekä saamelaiselokuville.

Olemme esittäneet laajasti lyhytelokuvan eri lajityyppejä: fiktiota, animaatiota, dokumentaareja, kokeellista ja abstraktia elokuvaa, tanssielokuvaa ja kaikkien näiden hybridejä. Onpa joukkoon mahtunut myös säestetty mykkäelokuvanäytös yhteistyössä Risto Jarva -seuran kanssa! Vuosien varrella omat elokuvatekijäretronsa ovat saaneet Teemu Nikki, Selma Vilhunen, Hannaleena Hauru ja Tia Kouvo.

Elokuvantekijät Jenni Toivoniemi ja Ulla Heikkilä sekä kuraattori Otto Suuronen Lyhyesti-festivaalilla 2019.

Olen kokenut erityisen tärkeäksi huomioida sekä tulevaisuuden horisontin että muistaa esitysformaattien mahdollistamissa rajoissa myös kotimaisen lyhytelokuvan historiaa. Suomalaisten elokuva- ja mediakoulujen oppilas- ja lopputöitä olemme esittäneet vuosikymmenen aikana paljon. Näiden ohella fokuksessa ovat olleet myös valtakunnallisilla elokuvafestivaaleilla jaettavat elokuvasäätiön rahoittamat elokuvapalkinnot kuten Tampereen elokuvajuhlien Risto Jarva -palkitut sekä Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin Uusi aalto -palkitut lyhytelokuvat. Parhaan lyhytelokuvan Jussi-ehdokkaiden kavalkadi on tullut vakituiseksi ja suosituksi osaksi keväistä näytöskautta. Siinäkin palvellaan sekä yleisöä että elokuva-alaa. Olen huomannut, että moni äänioikeutettu Filmiauran jäsen tulee katsomaan lyhytelokuvat valkokankaalta ja tekee sitten Jussi-äänestyspäätöksensä.

Kourallinen lyhytelokuvia on nähty useampaankin kertaan: Jussi-palkittu kaksikko, Anna Paavilaisen high concept -metaelokuva Kaksi ruumista rannalla (2018) ja Emilia Hernesniemen tunteikas dokumentaari Hei hei Tornio! (2021) ovat tulleet esitetyksi eri näytöksissä peräti kuusi kertaa.

Elokuvantekijöille ja yleisölle kiitos!

Henkilökohtaisena kulminaatiopisteenä kuluneesta vuosikymmenestä nostaisin viiden vuoden takaisen Lyhyesti-festivaalin, jolloin kahden syyspäivän aikana näimme seitsemässä(!) näytöksessä kotimaisia lyhytelokuvia 1930-luvulta aina vuoteen 2019 saakka. Työmäärä oli jälkeenpäin ajateltuna täysin kohtuuton, mutta mitäpä sitä ei monimuotoisen kotimaisen elokuvan edistämiseksi tekisi!

Vuosien varrella keskeisiä yhteistyökumppaneita ovat olleet Aalto-yliopiston Elokuva- ja lavastustaiteen laitos / Saara Toivanen ja Esa Mattila, Kansallinen audiovisuaalinen instituutti / Tommi Partanen, AV-Arkki / Tytti Rantanen ja Vesa Puhakka ja Tampereen elokuvajuhlat / Riina Mikkonen. Haapiaisen Riitan eläköidyttyä talvella 2021 elokuvasäätiön kollegat Reeta Onninen ja Marjo Pipinen ovat antaneet keskeisesti panoksensa esitystekniikkaan, yleisiin järjestelyihin sekä viestintään ja tiedottamiseen liittyen. Kiitos tähänastisesta yhteistyöstä!

Lokakuun Tieteisfantasioita-näytöksessä nähdään mm. Anssi Määtän elokuva Tuntematon redux (2017).

Ilman yksittäisiä elokuvantekijöitä ja yleisöä tällä kaikella ei olisi ollut mitään merkitystä. Suurin kiitos kaikille niille tekijöille, jotka ovat vuosien varrella antaneet elokuvansa esitettäväksemme! Yleisö on ollut miltei alusta asti viehättävän monipuolista: parikymppisistä media-alan opiskelijoista kahdeksankymppisiin katajanokkalaiskulttuuriaktiiveihin.

Tervetuloa Lyhyesti 10-vuotisjuhlanäytöksiin! Lupaan sekä koskettavia tarinoita todellisuudesta että futuristisia fantasiavisioita. Lyhytelokuvaentusiasti Sanna Paakin kuratoima näytös Surusta toivoon tarjoaa näkökulmia vanhempi-lapsisuhteisiin surun, empatian ja toivon kautta. Allekirjoittaneen kuratoima näytös Tieteisfantasioita esittelee suomalaisen tieteislyhytelokuvan kulmikkaita visioita viime vuosilta.

Otto Suuronen
Kirjoittaja on Suomen elokuvasäätiön kulttuuriviennin suunnittelija ja Lyhyesti-näytösten kuraattori.