Kansainvälisiä näkymiä: Näköaloja Yhdysvalloista

Elokuvasäätiön uudessa Kansainvälisiä näkymiä -kirjoitussarjassa festivaalien ja kansainvälisen levityksen asiantuntijat kertovat, mitä elokuvien kansainvälistymisestä pitää tietää nyt, kun elämme jakelukentän murroksessa. Ajankohtaisissa näkökulmakirjoituksissa johdatetaan olennaisen äärelle online- ja hybridifestivaalien maailmassa. Sarjan avaa ohjelmistosuunnittelija ja elokuvatoimittaja Alissa Simon.

Read the article in English >>

Tervehdys täältä toivoakseni viimeisiltä Trumplandian viikoilta. Kaipaamme Yhdysvaltoihin kipeästi muutosta johtamiseen sekä tiedepohjaista, maanlaajuista linjausta koronaviruksen vastaiseen taisteluun. Se toisi tuntuvan muutoksen aikaan myös elokuvien teatterilevityksen ja paikan päällä järjestettävien elokuvafestivaalien näkymiin.

Juuri nyt kuva on synkkä. Elokuvateatterit ovat auki joissain osavaltiossa, mutta ei toisissa. Merkittävät markkina-alueet kuten Los Angeles ja New Yorkin kaupunki ovat edelleen suljettuina. Tämä tilanne, ja se, että kovasti odotetun Tenetin julkaisu ei onnistunut odotusten mukaan, on saanut Hollywoodin studiot jatkamaan kärkinimikkeiden ja ison budjetin elokuvien ensi-iltapäivien siirtämistä. Kaupallisten elokuvateatterien omistajilla ei ole laittaa tarjolle houkuttelevaa sisältöä.

Tätä kirjoittaessa Cineworld, joka omistaa yhden isoimmista elokuvateatteriketjuista Regal Cinemasin, on juuri ilmoittanut sulkevansa väliaikaisesti teatterinsa Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa. Samalla kansallinen elokuvateatteriomistajien yhdistys, suurten elokuvatähtien tukemana, vetoaa, että Kongressi tukisi teattereita pandemia-apupaketilla.

Tässä ilmapiirissä pienet itsenäiset arthouse-teatterit ja voittoa tavoittelemattomat cinemateekit ovat kääntyneet kohti virtuaalisia julkaisuja taistellessaan koko olemassaolonsa puolesta. Arthouse-levittäjät auttavat teattereita virtuaalisten ensi-iltojen avulla, jakaen tuoton 50-50.

Jotkut näistä levittäjistä julkaisevat sisältöään samanaikaisesti verkossa ja avoinna olevissa elokuvateattereissa. Wendy Lidell levitysyhtiö Kino Lorberista (jonka katalogissa on Tom of Finland) toteaa: ”Meille on tärkeämpää edistää katalogiamme ja hankkia uusia nimikkeitä.” Samalla toiset, kuten Music Box Films (jolla on useita skandihelmiä kuten Mies, joka rakasti järjestystä ja Miehet jotka vihaavat naisia) odottavat viimeisimpien hankintojensa kanssa –  kuten François Ozonin elokuvan Summer of 1985 – joille halutaan kerryttää houkuttelevaa julkisuutta virtuaalifestivaaleilla.

Liittovaltiotason johtajuuden puute on aiheuttanut sekasotkun osavaltio- ja kaupunkitason ristiriitaisissa säännöissä ja ohjeissa. Joissain paikoissa katsojat voivat käydä elokuvissa ilman maskeja ja toisissa maskit ovat pakollisia sekä salissa että muualla teatterissa. Covid-19-tartuntojen noustessa ei ole ihme, että erityisesti vanhemmat ja riskiryhmiin kuuluvat ihmiset välttävät täysin elokuvateattereita ja tyydyttävät cinefilian nälkäänsä virtuaaliensi-illoilla ja runsaalla streamaus-vaihtoehtojen tarjonnalla.

Elokuvateatterien pysyminen kiinni New Yorkissa on ollut valtava pettymys New York Film Festivalille, jonka johto aikaisessa vaiheessa lupasi livenä järjestettävän festivaalin. Kuten monet amerikkalaisfestivaalit, he järjestävät nyt pienemmän hybriditapahtuman, johon ei kuulu juuri lainkaan paikan päälle tulevia vieraita. Suurin osa näytöksistä on verkossa ja muutamia järjestään paikallisissa drive-in-teattereissa. Mutta kuten muut verkkoon siirtyneet festivaalit, myös NYFF:n järjestäjät ovat löytäneet yhden hyvin positiivisen asian: verkkonäytökset tuovat sisällön saataville suurelle ja monimuotoiselle yleisölle, josta osa saattaa osallistua elokuvafestivaaliin ensimmäistä kertaa elämässään.

Kotikaupungissani Chicagossa tuleva Chicago International Film Festival on myös hybriditapahtuma, mutta mukaan kutsutaan vain 59 pitkää elokuvaa, alle puolet siitä mitä normaalisti. Maailmanensi-illat kuten Belushi, dokumenttielokuva edesmenneestä chicagolaiskoomikko John Belushista, esitetään drive-in-teatterissa ja verkossa. Taiteellinen johtaja Mimi Plauche luottaa reaaliajassa järjestettäviin verkkotapaamisiin elokuvantekijöiden kanssa, jotta sekä yleisölle että elokuvantekijöille saadaan festivaalikokemus. Positiivisena puolena on, että keskustelulle on paremmin aikaa tavanomaisen, näytösten väliin jäävän 15–20 minuutin sijaan. Chicagon festivaalilla on suunnitteilla myös digitaalisia happy houreita, joissa elokuvantekijät ja industry-vieraat voivat verkostoitua verkon välityksellä, sekä reaaliajassa järjestettäviä paneelikeskusteluja.

Miltä festivaalien tilanne näyttää vuoden 2021 alkupuolella? Sundance, viimeinen iso livenä järjestetty yhdysvaltalaisfestivaali vuonna 2020, katsoo laatikon ulkopuolelle uuden johtajansa Tabitha Jacksonin johdolla. Ottaen huomioon että kansanterveydellinen tilanne on arvaamaton, hänellä on kuitenkin käytettävissään aikaa ja luovaa, laaja-alaista ajattelua, jonka avulla hän suunnittelee perustan tapahtumalleen. Hän kuvailee sitä ”laajennetuksi festivaaliksi, joka sisältää mahdollisuuden kokoontumiseen livenä samalla kun tarjolla on pääsy myös heille, jotka eivät voi matkustaa.”

Ei ole vielä selvää, miltä se lopulta näyttää. Hänen suunnitelmansa on järjestää live-tapahtumia Utahissa (tammikuussa 2021, tarkat päivät vielä avoinna) sekä vähintään 20 yhteisössä ja itsenäisessä elokuvateatterissa Yhdysvalloissa ja muualla. Yhteisökumppanit valitsevat joitain elokuvia Utahissa nähtävästä ohjelmistosta, ja Park Cityssä esitetään koko valikoima.

Festivaalivieraita Palm Springsissä. Keskellä elokuvasäätiön kulttuuriviennin koordinaattori Jenni Domingo ja ohjaaja Juho Kuosmanen.

Myös Slamdance aikoo lähteä Park Cityn kodistaan ja tuoda tarjolle laajan ja saavutettavan verkkovalikoiman sekä livenä järjestettävän, sosiaalisen etäisyyden mahdollistavan viikonloppuretriitin elokuvantekijöille Joshua Treessä, Kaliforniassa. Ensi vuoden helmikuun 12.–15. päiville ajoitettu tapahtuma tarjoaa vammaisille elokuvantekijöille ohjelman nimeltä ”Unstoppable”.

Palm Springs International Film Festival siirtyy tammikuun alusta myöhemmäksi, 25.2.–8.3.2021. Siirto koskee vain ensi vuotta ja mahdollistaa Oscar-palkintoihin ilmoitettujen vieraskielisten, tai nykyään siis kansainvälisten elokuvien promoamisen ennen Oscar-gaalaa, joka hyppäsi huhtikuulle 2021. Taiteellinen johtaja Lili Rodriguez sanoo turvautuvansa hybriditapahtumaan, johon kuulu laaja virtuaalinen osio, mutta paljon pienemmällä määrällä elokuvia normaalin 200 nimikkeen sijaan.

Pandemian takia tämän vuoden South by Southwest (SXSW) jouduttiin perumaan juuri, kun tapahtuma oli käynnistynyt. Nyt he työstävät Austinin kaupungin ja terveysviranomaisten kanssa suunnitelmia maaliskuun 2021 fyysisen tapahtuman järjestämiseksi. Mutta mielessä ovat myös pandemiaan liittyvät epävarmuudet, joten SXSW Online -verkkotapahtuma tulee olemaan isossa roolissa.

Kuten mainitsin aiemmin, vaihtoehdot streamauspalveluissa laajenevat ja ei-englanninkielistä sisältöä (elokuvat ja sarjat) etsitään vakiintuneille alustoille kuten Netflixiin, Amazon Primeen, Huluun ja Applelle. Uusi alusta, jota kannattaa seurata, on IFC Films Unlimited, tilauksiin perustuva VOD-kanava teatterilevityksessä olleille ja palkintoja saaneille elokuville firman kolmelta levityskanavalta: IFC Films, Sundance Selects ja genre-elokuvien IFC Midnight.

Muut streamausalustat ovat pienille yleisöille suunnattuja, kuten Menemsha’s Chai Flicks, jolla on katalogissaan juutalaisaiheisia elokuvia, sarjoja ja dokumenttielokuvia. Kauhunväreistä kiinnostuneille AMC Networksin Shudder tarjoaa laajan valikoiman genre-tyylin alkuperäisohjelmia, elokuvia, tv-sarjoja ja streamattuja live-tapahtumia.

Pyydän palvelusta, lähettäkää positiivisia värähtelyjä tänne Yhdysvaltojen suuntaan näin vaalien alla. Odotan sitä päivää, kun voin taas toivottaa teidät henkilökohtaisesti tervetulleeksi festivaaleillemme.

Alissa Simon on Palm Springs International Film Festivalin vanhempi ohjelmistosuunnittelija ja Minneapolis – St. Paul International Film Festivalin ohjelmistosuunnittelija. Hän kirjoittaa elokuvista, elokuvantekijöistä ja festivaaleista amerikkalaiseen ammattilaisjulkaisu Varietyyn.

Käännös: Marjo Pipinen