Kansainvälisiä näkymiä: Lyhytelokuvat pandemian keskellä – uhka vai mahdollisuus?
Laurence Boyce, elokuvajournalisti ja Tallinnassa järjestettävän Pimeiden öiden elokuvafestivaalin (PÖFF) lyhytelokuvajuhlien ohjelmistopäällikkö pohtii pandemiaa ja sen vaikutusta lyhytelokuviin.
Kirjoittanut: Laurence Boyce
Kuva: Jani Rutanen / Tampere Film Festival
Pandemia on kohdellut kovalla kädellä Bondien, Marvel-elokuvien ja yleensä Hollywood-tuotantojen ystäviä. Muutamia verkkolevitykseen eksyneitä kassamagneetteja lukuun ottamatta lukuisia tuotantoja on lykätty tai siirretty hamaan tulevaisuuteen. Julkaisuikkunoita on myllerretty tavalla, jonka vaikutukset näkyvät elokuvakävijöiden arjessa vielä pitkään kriisin laantumisen jälkeen.
Taide-elokuvista pitäville tilanne on ollut hieman helpompi, kiitos suoratoistopalveluiden lisääntyneen tarjonnan. Osa elokuvista on jopa pärjännyt paremmin kuin ne olisivat teatterilevityksessä. On selvää, että tapa, jolla elokuvia levitetään, tulee kokemaan lisää radikaaleja muutoksia niin elokuvateollisuuden kuin katsojienkin näkökulmasta.
Mutta entä lyhytelokuvat sitten? Onko mennyt vuosi muuttanut katsojakuntaa ja elokuvien kaupallisia mahdollisuuksia? Lyhytelokuva mielletään usein elokuvalajiksi, joka on jotenkin elokuvateatterilevityksen normaalien sääntöjen ulkopuolella ja johon ei kohdistu samanlaisia taloudellisia tai teollisuuden sisäisiä paineita kuin pitkiin elokuviin. Pienikin teollisuus on silti teollisuutta.
Lyhärien asema elokuvateollisuuden ekosysteemissä on ainutlaatuinen, mutta onko se suojannut niitä pandemian pahimmilta vaikutuksilta? Onko verkkoympäristöön siirtymisestä ollut niille hyötyä?
Kysyin asiasta Wouter Jansenilta, joka perustamansa Square Eyes -agentuurin kautta hoitaa vaihtoehtoelokuvien myyntiä ja festivaalilevitystä ja pitää näin huolta, että laatuelokuvat saavat ansaitsemansa yleisön ja huomion.
Vuonna 2013 Some Shorts -nimellä perustettu Square Eyes on nopeasti vakiinnuttanut asemansa festivaaliskenen jännittävimpien lyhytelokuvien edustajana. Monet niistä ovat voittaneet merkittäviä palkintoja Cannesin Kultaisesta palmusta ja Kriitikoiden viikon pääpalkinnosta Quinzaine des Realisateursin, Locarnon, DokLeipzigin ja Toronton elokuvajuhlien pääpalkintoihin.
”Koska lyhytelokuvan levitys ja taloudelliset mahdollisuudet eivät ole suoraan riippuvaisia siitä, julkaistaanko se jollakin festivaalilla, pandemia ei ole juurikaan vaikuttanut julkaisuihin”, Jansen kertoo. ”Luulen, että ihan alussa jotkut ohjaajat päättivät odottaa, mutta en usko, että monet enää lykkäävät ensi-iltojaan niin kuin pitkien elokuvien puolella on käynyt.”
Pandemian mahdollisia vaikutuksia lyhytelokuviin on hyvin vaikea arvioida ilman, että miettisi, mitä siitä on seurannut lyhytelokuvafestivaaleille. Vaikka lyhytelokuva voi päätyä viettämään hyvän elämän verkossa tai televisiossa myös ilman festivaalinäkyvyyttä, lyhytelokuvajuhlat ovat paikka, missä ne voivat todella kukoistaa ja löytää suurimmat yleisönsä.
Muiden elokuvajuhlien tapaan monet tärkeät lyhytelokuvafestivaalit ovat siirtyneet verkkoon. Muutaman viime kuukauden aikana esimerkiksi Tampereen, Glasgow’n ja Clermont-Ferrandin tapahtumat on järjestetty kokonaan netissä.
Jansenin mielestä tämä palvelee yleisöä hyvin.
”Festivaaleilla voi nähdä lyhytelokuvia osana yleisöä. Nyt, kun kaikki on siirretty verkkoon, elokuvia voivat katsella myös he, jotka eivät normaalisti pystyisi matkustamaan paikan päälle”, hän sanoo. ”Monilla festivaaleilla elokuvia pyöritetään nyt tapahtuman alusta loppuun, ja koska osa festivaaleista järjestetään nyt pidempinä, sekin helpottaa elokuvien katsomista.”
Tämä kaikki kuulostaa hyvältä, mutta elokuvien tekijöiden saaman hyödyn suhteen Jansen on pessimistisempi. Verkkoon siirtyminen on satanut suurelta osin vain yleisön ja itse festivaalien laariin.
”Festivaaleilta on tullut hyvin vähän palautetta yleisömääristä (vaikka suurimmalla osalla tiedot ovat olemassa), eivätkä tekijät ole päässeet tapaamaan kollegoitaan ja muita elokuvateollisuuden ihmisiä. Hyöty on siis varsin yksipuolista. Lisäksi tekijöiden odotetaan yhtäkkiä osallistuvan kaikkeen. Jokainen festivaali haluaa henkilökohtaisen esittelyn, Q&A-sessioita ja osallistumista verkossa järjestettäviin palkintojenjakotilaisuuksiin. Se on väsyttävää, jos festivaaleja on useita tai olet luonteeltasi ujo. Lisäksi en usko, että yksikään festivaali on käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja kokeillut oikeasti jotakin uutta. Miettinyt, mitä kaikkea verkkofestivaali voisi olla.”
Jansenin mielestä elokuvajuhlien uusi normaali voi myös aiheuttaa ongelmia lyhytelokuville sekä tulevien festivaaliesitysten että kaupallisten mahdollisuuksien osalta.
”Tämä kaikki on vielä niin uutta. Vuosi sitten elokuvat päätyivät verkkoon kierrettyään sitä ennen vuoden elokuvajuhlilla. Suora verkkonäkyvyys vaatii tiivistä vuoropuhelua sekä elokuvia ostavien televisiokanavien että itse festivaalien kanssa, koska kaikki ajattelevat asiaa omista lähtökohdistaan, eivät elokuvantekijöiden tai muiden elokuvajuhlien kantilta. Se, että festivaali yhtäkkiä päättää laittaa elokuvan maailmanlaajuiseen jakeluun miettimättä, mitä se tarkoittaa elokuvan elinkaarelle, tuntuu aika itsekkäältä.”
Kysyin lyhytelokuvien kaupallisista näkymistä ja niiden muutoksista myös Inga Dieviltä, Ouat Median toimitusjohtajalta. Ouat Media toimii Kanadassa ja on erikoistunut lyhytelokuvien jakeluun ja maailmanlaajuiseen myyntiin. Ouat Median edustamia elokuvia ovat esittäneet muun muassa Canal+, HBO, ESPN, Netflix, BBC, Arte, Al Jazeera, The New Yorker ja The Criterion Channel. Sen tuoreimpiin menestyselokuviin lukeutuvat muun muassa Feeling Through, vuoden 2021 Oscar-ehdokas, ja Lizard, tämän vuoden Sundance Grand Jury -palkinnon voittaja.
”Viimeisen vuoden aikana olemme arvioineet osto- ja myyntiprioriteettejamme ja tehneet niihin muutoksia markkinoiden sanelemien muutosten ja trendien mukaan”, Diev kertoo. ”Esimerkiksi käsikirjoittamaton sisältö kiinnostaa nykyään paljon entistä enemmän ja sitä kysytään paljon. Meillä tämä näkyy lisääntyneenä dokumenttielokuvatarjontana ja siinä, että kumppaniverkostoomme on otettu lisää käsikirjoittamattoman sisällön lisenssinhaltijoita.”
Dievin mielestä kaupallisella sektorilla arvostus lyhytelokuvia kohtaan on kasvanut pandemiasta huolimatta.
”Yleisesti ottaen lyhytelokuvien kysyntä on kasvanut vuodesta toiseen, eikä 2021 ole poikkeus. Tästä tilivuodesta on tulossa Ouat Medialle yksi sen parhaista. Tietenkin meillä on kunnia edustaa joitakin maailman parhaista lyhytelokuvista, mutta kyse on muustakin. Yhä useammat lisenssinhaltijat ovat huomanneet, että lyhytelokuvat tarjoavat erinomaisen keinon nuoremman katsojakunnan tavoittamiseen. Lisäksi ne antavat kuuluvuutta erilaisille taiteellisesti uskaliaille, rohkeille ja monimuotoisille äänille, mitä halutaan tukea.”
Jansen on arvioissaan varovaisempi.
”Minusta kaupalliset näkymät eivät ole juuri muuttuneet. Muutaman sentin korvaus uuden kanavan kautta striimatusta sisällöstä ei kuulosta suurelta muutokselta”, hän huomauttaa. ”Uusia suoratoistopalveluita on tullut (viimeisten kuukausien aikana esimerkiksi ARGO) ja vanhoissa palveluissa katselukertojen määrä on lisääntynyt. Pandemian ansiosta lyhytelokuvien ystävien on siis ollut helpompi pysyä ajan tasalla uusimmista elokuvista.”