Kansainvälisiä näkymiä: Katseet Venäjälle –Venäjän elokuvateollisuuden nousu koronakriisin kurimuksesta
Miten koronapandemia on vaikuttanut Venäjän elokuvateollisuuteen? Millaiset yhteistuotantonäkymät ovat itäisessä naapurimaassamme? Kansainvälisiä näkymiä -artikkelisarjassamme venäläisen Booker’s Bulletinin päätoimittaja Aleksandr Nechaev kirjoittaa maan elokuva-alan ajankohtaisista asioista.
Kirjoittanut Aleksandr Nechaev
Kuvat: Hytti nro 6:n kuvauksista, Sami Kuokkanen / Elokuvayhtiö Aamu
Vuonna 2020 kaikkien Venäjällä julkaistujen elokuvien lipputulot olivat yhteensä 22,8 miljardia ruplaa (347 miljoonaa dollaria) eli 59 % vähemmän kuin 2019. Lippuja myytiin 88 miljoonaa kappaletta. Lipun keskimääräinen hinta nousi 2,2 prosenttia 260 ruplaan (3,9 dollariin).
Koronaviruspandemia on kuitenkin vaikuttanut Venäjän elokuvalevitysmarkkinaan vähemmän kuin Euroopan ja Amerikan markkinoihin, koska Venäjän viranomaiset eivät ottaneet käyttöön toista sulkua syksyllä 2020. Useimmilla Venäjän alueilla teatterit olivat suljettuina maaliskuun 2020 lopusta elokuun alkuun, minkä jälkeen ne avattiin uudelleen 15–50 prosentin kapasiteetilla. Tämän ansiosta Venäjä oli lipputuloilla mitattuna maailmanlaajuisesti seitsemännellä sijalla, kun se vuonna 2019 oli yhdeksännellä sijalla.
Seuraavassa tarkastellaan, miten pandemia vaikutti venäläisen yleisön mieltymyksiin ja elokuvatuotantoprosesseihin sekä erityisesti yhteistuotantohankkeisiin kansainvälisten yhtiöiden kanssa.
Ulkomaisten elokuvien osuus Venäjän teattereissa laski 53 prosenttiin vuoden 2020 loppuun mennessä, kun se vuonna 2019 oli 78 prosenttia. Nimikkeitä julkaistiin 339 (edellisenä vuonna 480). Niinpä kotimainen elokuva-ala teki ennätystuloksen – sen osuus oli 47 %. Edellisenä vuonna venäläisten elokuvien osuus kokonaislipputuloista oli vain 22 %. Vuonna 2019 julkaistiin 172 venäläistä projektia, viime vuonna 98. Koska venäläisten elokuvien tuotto vuoteen 2019 verrattuna laski vain 12,6 %, voidaan päätellä, että venäläiset tuotannot toimivat keskimääräistä paremmin ja tehokkaammin.
Vuoden parhaiten tuottanut elokuva oli venäläinen musiikkimelodraama Ice 2 (23,3 miljoonaa dollaria). Toiselle sijalle ylti Guy Ritchien jännityskomedia The Gentlemen (19,4 miljoonaa dollaria), ja kolmas sija meni venäläiselle tieteiselokuvalle Invasion (15,6 miljoonaa dollaria). Kaikki nämä elokuvat julkaistiin ennen koronasulkua. Menestyksekkäin sulun jälkeen 2020 julkaistuista elokuvista oli Tenet (12,7 miljoonaa dollaria).
Syksyllä 2020 Venäjän elokuvasalit olivat puolityhjiä, mutta tammikuun 1. ja 10. päivän välisen kansallisen uudenvuoden vapaapäivien aikaiset lipputulot – jotka yleensä muodostavat noin 10 % vuosittaisista tuloista – saivat monet analyytikot harkitsemaan uudelleen pessimistisiä ennusteitaan: lipputulot kohosivat 45 miljoonaan dollariin. Tammikuun 2021 ensimmäisen 10 päivän aikana teattereissa kävi 11 miljoonaa asiakasta (vrt. 15 miljoonaa vuonna 2020).
Hollywood-tuotantojen puuttuessa paikalliset elokuvat nousivat tärkeään asemaan Venäjän elokuvalevityksen elpymisprosessissa. Venäjällä näkyivät samat trendit kuin muillakin kasvavilla markkinoilla – karanteenin jälkeiset jakelutilastot osoittivat, että vahvan paikallisen sisällöntuotannon alueet saavuttivat kriisiä edeltäneen tasonsa paljon muita nopeammin.
Pandemia aiheutti Venäjän elokuvatuotannolle vahinkoa sikäli, että kymmenien elokuvien kuvaamista jouduttiin lykkäämään keväällä/kesällä 2020. Tuotantoja jatkettiin heinäkuun puolivälistä alkaen uusien turvallisuustoimien puitteissa. Vuoden 2020 loppuun mennessä tuotannossa olevien projektien lukumäärä (yli 100) saavutti koronapandemiaa edeltäneen tason.
Taidetta, valtavirtaa ja yhteistuotantoja
ScreenDaily laati tammikuussa 2021 luettelon 50 eurooppalaisesta elokuvasta, jotka saattaisivat kiinnostaa elokuvafestivaaleja tänä vuonna. Joukkoon mahtui viisi venäläistä elokuvaa: Gerda, No Looking Back, Hytti nro 6, Convenience Store ja Petrov’s Flu. Näistä kolme viimeistä ovat yhteistuotantoja muiden maiden kanssa.
Hytti nro 6:n kuvauksissa, kuva: Sami Kuokkanen / Elokuvayhtiö Aamu
Cannesin elokuvajuhlien Un Certain Regard -kilpasarjan 2016 esikoiselokuvallaan Hymyilevä mies voittaneen Juho Kuosmasen ohjaama Hytti nro 6 kertoo suomalaisen opiskelijan ja venäläisen kaivostyöläisen rautatieromanssista 1990-luvulla. Elokuvan tuotantoon osallistui neljä maata: Venäjä (tuottajat Sergei Seljanov ja Natalia Drozd), Suomi, Viro ja Saksa. Elokuva kuvattiin Venäjällä, ja kuvaukset päättyivät pandemian kynnyksellä.
Natalia Drozdin mukaan hanketta varten muodostettu kansainvälinen tiimi oli loistava. ”Vaikka projektin ohjaaja ja pääryhmä tulevat Suomesta, elokuva sijoittuu kokonaan Venäjälle ja se on venäjänkielinen. Minulle se tuo mieleen ennen kaikkea Lost in Translation -elokuvan (2003), joka on kertomus kahden täysin erilaisen ihmisen asteittaisesta lähentymisestä, hellyyttä ja komediaa täynnä oleva tarina”, sanoo Drozd.
Maagista realismia edustavan psykologisen draaman Gerda on ohjannut Natalia Kudrjashova, joka palkittiin vuonna 2018 Venetsian elokuvajuhlien Orizzonti-kilpasarjassa parhaasta naisosasta elokuvassa The Man Who Surprised Everyone. Elokuva kertoo tarinan opiskelijasta, joka näkee henkiolennon ensin unissaan ja sitten todellisuudessa.
No Looking Back ja Convenience Store ovat Artem Vasiljevin ulkomaisten kumppaneiden kanssa aktiivista yhteistyötä harjoittavan Metrafilms-yhtiön tuotantoja. No Looking Back -komedian ohjaajaksi on nimetty Kirill Sokolov, jonka musta komedia Why Don’t You Just Die on kerännyt kehuja 40 festivaalilla ja saanut lämpimän vastaanoton kaikkialla maailmassa. Nuoren ohjaajan uusi elokuva kertoo saman perheen kolmeen eri sukupolveen kuuluvista naisista ja heidän riidoistaan.
Mihail Borodinin sosiaalinen draama Convenience Store kertoo Keski-Aasiasta tulleiden laittomien maahanmuuttajien nykyaikaisesta orjuudesta Moskovassa. Elokuvaa kuvataan slovenialaisten ja turkkilaisten yhteistuottajien kanssa Venäjän kulttuuriministeriön, yksityisen venäläisen Kinoprime-säätiön (jonka omistaja on venäläinen suurliikemies Roman Abramovitsh) ja Eurimages-säätiön tuella. ”Projektin markkina-alueilta saamiemme palautteiden perusteella elokuvan Venäjällä ajankohtaiset teemat ovat osuvia kansainvälisestikin. Projekti on jo herättänyt kiinnostusta maailman johtavien elokuvafestivaalien ja myyntiyhtiöiden taholta”, Artem Vasiljev kertoo.
Pandemian aikana Vasiljev on odottanut suuren mittakaavan Air-sotilaslentäjädraaman kuvausten jatkumista yhdessä ohjaaja Aleksei German Jr:n (Dovlatov) kanssa. Samaan aikaan he löysivät nopeasti ulkomaisia kumppaneita ja kuvasivat draaman House Arrest. Järkevä budjetti, yksityiset investoinnit ja ohjaajan nimi selittävät rahoituksen nopean järjestymisen, sillä German on brändinimi eurooppalaisissa elokuvapiireissä. Elokuva tuotettiin yhteistuotantona kanadalaisen Outrageous Film Companyn ja saksalaisen LM Median kanssa.
”Tämä projekti vaikutti meistä täydelliseltä pandemiaolosuhteisiin”, kertoo elokuvan tuottaja Artem Vasiljev. ”Tuotantoprosessi on käytännössä katsoen ’suljettu’, kuvauspaikkoja on vain muutama ja tarvittava kuvausryhmä on pieni. Tämä on näyttelijöiden ja kuvausryhmän osalta kansainvälinen projekti. Elokuvalla on jo tunnettu kansainvälinen myyntiyhtiö, joka julkistetaan myöhemmin.”
Metrafilms suunnittelee myös Mihail Idovin Aspiration-elokuvan kuvaamista vuonna 2021. Kolmen maan yhteistuotannossa ovat mukana Venäjä, Kanada ja Ranska. Ryhmä odottaa Kanadan avautumista, ja Pohjois-Amerikan roolitus on parhaillaan käynnissä.
Hytti nro 6:n kuvauksissa, kuva: Sami Kuokkanen / Elokuvayhtiö Aamu
Viimeinen nimike ScreenDailyn listalla on Leto– ja The Student -elokuvien ohjaajan Kirill Serebrennikovin fantasiadraama Petrov’s Flu, joka kertoo flunssaan sairastuvasta perheestä. Tarina on muunnelma venäläisestä vuoden 2016 menestyskirjasta ja pääosin James Joycen Odysseuksen innoittama. Kinoprime Foundationin ja Arte Cinema Francen tukemaan tuotantoon osallistuivat venäläinen Hype Film, ranskalaiset Logical Pictures ja Charades Production, saksalainen Razor Film ja sveitsiläinen Bord Cadre Films.
Hype Film on Metrafilmsin ohella toinen venäläinen yhtiö, jonka strategiana on tuottaa edullisia taide-elokuvia valtavirtatuotantoina ulkomaisten tuottajien tuella. Yksi yhtiön vuoden 2020 pääjulkaisuista oli draama Persian Lessons, joka keräsi yli 300 000 dollaria Saksassa. Hype Film työstää parhaillaan trilleriä The Execution. Se kertoo Venäjän maakunnassa tapahtuvasta sarjamurhatutkimuksesta ja on onnistunut houkuttelemaan kumppaneita Ranskasta ja Yhdysvalloista (Pulsar Content ja XYZ Films).
Parhaillaan kehitysvaiheessa oleva Juri Bykovin (The Factoryn ohjaaja) draama The Owner on löytänyt tukijoita Ranskasta, Sveitsistä, Isosta-Britanniasta ja Meksikosta. Hype Filmillä on suunnitelmissa myös toinen kansainvälinen projekti vuodelle 2021, Hyväntahtoiset-romaanin kirjoittajan Jonathan Littellin debyyttiohjaus. Käsikirjoitus tehdään yhteistuotantona ranskalaisten ja saksalaisten yhtiöiden kanssa, ja se kuvataan venäjäksi. Myös Kirill Serebrennikovin uusi sovitus Mengele, joka perustuu ranskalaisen kirjailijan Olivier Guezin romaaniin Joseph Mengelen katoamisesta, tehdään ulkomaisten kumppanien kanssa.
”Onnistuimme saamaan valmiiksi lähes kaikki pandemian aikana tuotannossa olleet elokuvamme, vaikka se ei ollut helppo tehtävä rajoitusten ja turvatoimien takia”, Hype Filmin tuottaja Ilja Stewart kertoo. ”Kaikki kumppanimme olivat helpottuneita, koska monissa maissa, erityisesti Yhdysvalloissa, on yksinkertaisesti mahdotonta kuvata pandemian aikana. Ensinnäkin vakuutusyhtiöt eivät myönnä kuvauksille vakuutusta, mikä on kiinteä osa länsimaista elokuvatuotantoa. Ironista kyllä, mielestäni pandemia toi meidät entistä lähemmäksi ulkomaisia kumppaneitamme. Kesällä 2021 aiomme toteuttaa Venäjällä kaksi suurta kansainvälistä hanketta. Pandemian vuoksi Venäjästä tuli entistä houkuttelevampi tuotantopaikka kilpailukykyisen hinnoittelumme lisäksi ainakin siksi, että täällä ylipäätään on mahdollista tehdä elokuvia.”
Tuottaja Artem Vasiljev pitää sekä devalvoitua ruplaa (vuonna 2020 ruplan vaihtokurssi euroon nähden laski 24 %) että suurta elokuva-alan ammattilaisten määrää syynä siihen, että Venäjästä on tullut houkutteleva paikka elokuvatuotannoille. ”Kansainvälisten projektien kuvaamisen näkökulmasta olemme kuitenkin vasta aivan tien alussa. Venäjällä ei juuri näe kuvauspalvelutoimintaa”, hän sanoo.
”Tämä on monimutkainen kysymys, joka vaikuttaa hallinnolliseen puoleen, mukaan lukien viisumit ja kuljetukset. Viime syksynä monista Euroopankin maista siirrettiin kuvauksia Turkkiin. Se on viisumivapaa maa, jossa on kehittynyt elokuva-ala. Olen varma, että yhteistoimintahankkeet Venäjän kanssa lisääntyvät entisestään. Jos pandemian kolmatta aaltoa ei tule, uskon, että muut maat avautuvat vuoden loppupuolella. Yhteistuotannossa ei kuitenkaan ole kyse kuvauspaikasta, vaan ennen kaikkea rahoituksesta, hankkeen aloittamiseen tarvittavista elementeistä. Tässä yhteydessä on tärkeää, miten hyvin eurooppalaiset instituutit, kuten elokuvarahastot, toimivat. Toivottavasti Venäjän kulttuuriministeriö järjestää tänäkin vuonna kilpailun sellaisten hankkeiden rahoittamiseksi, joissa ulkomainen omistusosuus on vähäinen. Myös yksityinen Kinoprime harkitsee sijoittamista kansainvälisiin projekteihin.”
Tuotantokannustimet ja Key Buyers Event -tapahtuma
Venäjällä on keskusteltu jo usean vuoden ajan tarpeesta ottaa käyttöön tuotantotukijärjestelmä kansainvälisille elokuvatuottajille. Vuonna 2020 ala onnistui vakuuttamaan Venäjän hallituksen aloitteen kannattavuudesta.
Alun perin ohjelmaan oletettiin osoitettavan 2,3 miljardia ruplaa (noin 31 miljoonaa dollaria), mutta pandemian vuoksi rahoitusta vähennettiin merkittävästi. Kannustintukia varten osoitetaan vain 100 miljoonaa ruplaa (1,3 miljoonaa dollaria) kunakin vuonna seuraavien neljän vuoden aikana vuodesta 2021 alkaen. Venäjän kannustintuen osuus tuottajien vahvistetuista kustannuksista on 30 prosenttia, mikä voidaan korottaa enintään 40 prosenttiin.
Rahoituksen huomattava leikkaaminen kuitenkin kyseenalaistaa ohjelman tehokkuuden, sillä käytettävissä oleva summa ei selvästikään riitä tuomaan suuria ulkomaisia hankkeita Venäjälle. Ohjelma säilyy joka tapauksessa testausvaiheessa niin, että jos toimiala onnistuu osoittamaan merkityksensä, rahoitusta voidaan lisätä.
Kannustintukijärjestelmän ja yhteistuotantohankkeiden kehittäminen on tärkeää valtio-omisteiselle Roskinolle, joka vastaa venäläisten elokuvien kansainvälisestä myynninedistämisestä ulkomailla. Vuonna 2020 yhtiö isännöi verkossa Key Buyers Event -tapahtumaa, mikä merkitsi valtavaa edistysaskelta sekä venäläisen sisältötarjonnan että venäläisen elokuvateollisuuden läpinäkyvämmässä ja ymmärrettävämmässä esittelyssä kansainvälisille ostajille.
Hytti nro 6:n kuvauksissa, kuva: Sami Kuokkanen / Elokuvayhtiö Aamu
Roskinon johtaja Jevgenia Markova vahvisti, että yhteistuotannosta tuli tietyssä mielessä vuoden pääasia koko alalle. ”Yhteistuotanto herättää yhä enemmän kiinnostusta. Siitä tulee maailmanlaajuinen trendi”, hän sanoo. ”Huomasimme Key Buyers Eventissä, että trendi on voimissaan myös Venäjällä, sillä odotetun 20 projektin sijaan saimme 90 hakemusta. Sen jälkeen pyrimme myös tekemään yhteistuotantosegmentistä läpinäkyvämmän ja laajemmin edustetun laatimalla luettelon tuottajista ja hankkeista sekä käyttämällä pitchausta, B2B-keskusteluja, valmennusta ja erikoiskoulutusta.”
Roskino aikoo lisätä panostustaan yhteistuotantoihin, joten osana seuraavaa Key Buyers Event -tapahtumaa lanseerataan paikallinen osuustoiminnallinen markkina-alusta. Tällä hetkellä organisaatio neuvottelee rajat ylittävien tapahtumien käynnistämisestä edistääkseen yhteistuotantoja esimerkiksi Kreikan, Meksikon, Espanjan, Brasilian ja Ison-Britannian kanssa. Mahdollisuutta järjestää Spotlight on Russian Co-Pro -pitchaussarja kansainvälisiin elokuvamarketteihin liittyen harkitaan.
Roskinon tavoitteena on nostaa Venäjä viiden merkittävimmän multimediaviihteen toimittajan joukkoon maailmassa. Tällä hetkellä Venäjän sijoitus on vielä melko kaukana tästä tavoitteesta. Viime kuukausina on kuitenkin nähty positiivinen käänne – tv-sarjat To the Lake ja Dead Mountain: The Dyatlov Pass Incident herättivät suurta kiinnostusta, samoin kuin Kantemir Balagovin Beanpole, joka esiintyi viime vuoden lopulla useilla arvostetuilla ranking-listoilla.
Tammikuun alussa 2021 ilmoitettiin, että Balagov kuvaisi HBO:n samannimiseen videopeliin perustuvan The Last of Us -sarjan pilottijakson. Craig Mazinin, Tšernobyl-sarjan luojan, on tarkoitus toimia projektin sisällöstä vastaavana ohjaajana. Kokemus voi vahvistaa uskoa venäläisten elokuvantekijöiden kasvavaan ammattimaisuuteen ja kilpailukykyyn. Venäjän elokuvateollisuus on kuitenkin tietoinen siitä, että sen on todistettava tämä sekä itselleen että muille yhä uudestaan.