Ilvesten ja vähemmistöjen ääniä Kaakkois-Euroopassa

FinnAgoran Rebecka Vilhonen raportoi 13. kertaa järjestetystä suomalaisen elokuvan tapahtumasta Budapestista.

Teksti: Rebecka Vilhonen / FinnAgora
Kuva: Vivien Farkas

Finn Filmnapok, eli suomalaisten elokuvien päivät, järjestettiin Budapestissa jo 13. kertaa 14.–18.2.2024. Tapahtuman järjestää Suomen instituutti Budapestissa, FinnAgora. Viiden päivän aikana esitettiin 10 suomalaista elokuvaa ja 7 lyhytelokuvaa. Kävijöitä tapahtumassa oli 1520, mikä oli uusi ennätys.

Vuoden Finn Filmnapokin ohjelmatarjonta oli laaja ja monipuolinen. Filmnapokin ohjelma kootaan yhteistyössä instituutin työntekijöiden sekä unkarilaisen kuraattorin András Horvathin kanssa. Ohjelman tavoitteena on tuoda kiinnostavaa ja monipuolista suomalaista elokuvaa unkarilaiselle yleisölle. Tämän vuoden loppuunmyydyksi avajaiselokuvaksi valikoitui Tia Kouvon Mummola. Myös Katja Gauriloffin Je’vida, Selma Vilhusen Neljä pientä aikuista, Inari Niemen Valoa valoa valoa ja Teemu Nikin Peluri – Kuolema on elävien ongelma olivat erittäin suosittuja.

Ilveskuiskaajan näytös, kuvaaja: Sanni Majamaa

Oheisohjelmana viisipäiväiselle elokuvatapahtumalle järjestettiin paneelikeskustelu vähemmistöäänistä elokuvissa, mediataidenäyttely “Darling, Let Me Hold You!” sekä ilvesnaamio-workshop ennen Juha Suonpään dokumenttielokuvaa Ilveskuiskaaja. Saimme iloksemme vieraaksemme Budapestiin elokuvantekijä Katja Gauriloffin, jonka elokuva Je’vida oli loppuunmyyty.

Miksi juuri Suomi tai suomalainen elokuva kiinnostaa?

Suomalaiseen nöyrään tapaan voi olla vaikeaa kuvitella, että juuri suomalainen elokuva kiinnostaisi niin paljon Unkarissa. Suomen ja Unkarin välinen kielisukulaisuus on luonut pohjaa Suomeen liittyvälle kiinnostukselle vanhemmassa sukupolvessa, kun taas metallibändit, kuten HIM, ovat herättäneet kiinnostusta väsyneissä milleniaaleissa.

Unkarissa on myös yleisesti ottaen paljon kiinnostusta elokuvia kohtaan, jota tukee monen pienen itsenäisen elokuvateatterin toiminta Budapestissa sekä lukuisat elokuvafestivaalit ja tapahtumat. Unkarissa myös kuvataan paljon elokuvia suurista Hollywood-tuotannoista pienempiin, jopa suomalaisiin tuotantoihin.

Ikävä kyllä Unkarissa tärkeimpänä elokuvien rahoittajana toimivalta Unkarin kansalliselta elokuvainstituutilta (Nemzeti Filmintézet) saatava tuki kohdistuu useammin historiallisiin elokuvakerrontoihin kuin pieniin, esimerkiksi vähemmistöistä kertoviin elokuviin. Mutta vaikka rahallisen tuen saanti on vaikeaa – paitsi jos tekee tietynlaisia elokuvia – tuotetaan ja esitetään Unkarissa myös unkarilaista tuotantoa, jossa tuodaan vähemmistöjen ääniä esille tai ollaan kriittisiä nykyiselle poliittiselle tilanteelle.

Uusin esimerkki vähemmistöjen äänistä on Kata Oláhin dokumenttielokuva Keskeny út a boldogság felé, suomennettuna ”Kapea tie onneen”. Dokumenttielokuvassa seurataan kahta nuorta romanimiestä, jotka elävät parisuhteessa Unkarissa.

Mária Takács, Ádám Kanicsár, Katja Gauriloff

Juuri näiden puuttuvien vähemmistöäänien ja jatkuvasti rajoitetumman unkarilaisen elokuvatuotannon takia halusimme myös nostaa esille keskustelua aiheesta Finn Filmnapokissa, minkä takia oli myös hienoa kuulla paneelikeskustelu elokuvaohjaaja Mária Takácsin ja Gauriloffin välillä. Tilaisuutta moderoi toimittaja ja aktivisti Ádám Kanicsár.

Kun kokosimme ohjelmaa, huomasimme monen elokuvan käsittelevän ihmissuhteita. Mediataidenäyttely “Darling, Let Me Hold You!” järjestettiin Central European Universityn Galeria Centrálisin tiloissa. Näyttelyssä oli esillä kuuden suomalaisen taiteilijan teoksia ja näkemyksiä ihmissuhteista. Avajaisissa oli noin 70 vierasta ja koko näyttelyä kävi viiden päivän aikana katsomassa noin 185 kävijää.

Laskimme ihmissuhdeteemaan mukaan myös dokumenttielokuvan Ilveskuiskaaja, joka käsittelee suhdetta ihmisen ja ilveksen välillä. Ensimmäistä kertaa päätimme järjestää workshopin, jossa osallistujat saivat tehdä omia ilvesnaamioita. Emme osanneet arvata, että paikalle saapuisi yli 20 ihmistä sunnuntai-iltana tekemään karvaisia naamioita. Tämä yllätti positiivisesti ja oli todella mukavaa.

Yhteistyöllä onnistuu

Finn Filmnapokia ei voisi järjestää ilman yhteistyötä Suomen elokuvasäätiön kanssa. Yhteistyö sujuu mainiosti ja olemme kiitollisia SES:n tuesta ja siitä, että he vastaavat loputtomiin sähköpostiviesteihimme. Olemme tänä vuonna saaneet tehdä yhteistyötä myös AV-arkin kanssa. Se on myös sujunut hienosti, kiitokset!

Ja viimeisenä haluamme nostaa esille erityisen yhteistyökumppanin, joka jo 13 vuoden ajan on jaksanut teknisesti toteuttaa ja tukea Finn Filmnapokin tekemistä, eli Budapest Filmin ja Szimpla Filmin johtaja Tamás Liszkan. Ilman häntä emme olisi täällä.

Toivomme, että suomalaisen elokuvan näkyvyys tuo katsojissa esille tunteita, kiinnostusta, ja herättää keskustelua. Toivomme myös, että Suomessa Unkari kiinnostaisi myös suomalaisia ja että kuva Unkarista olisi yhtä monipuolinen, kuin todellisuus maassa on. Taide ja elokuvat, joita täällä tehdään, sekä tekijät, jotka täällä toimivat, ovat monimuotoisia, kiinnostavia ja rohkeita.

Näemme taas ensi vuonna Finn Filmnapok 2025 -merkeissä.