Havumetsän lapsista festivaalihitti
Virpi Suutarin ohjaama dokumenttielokuva nuorista metsäaktivisteista resonoi maailmalla. Elokuvasaleissa tunnelma on toisinaan ollut kuin terapiasessiossa. Elokuva on herättänyt monenlaisten tunteiden lisäksi keskustelua suomalaisesta metsäpolitiikasta.
Kuvassa elokuvassa nähtävät Ville Murmann, Otso Piitulainen, Ida Korhonen, Minka Virtanen ja Otto Snellman. Kuvaaja: Adriana Dobrin / B-Plan.
Havumetsän lapset sai huomiota jo reilu vuosi sitten Cannesin elokuvajuhlilla, jossa se sai 15 000 dollarin arvoisen The Al Jazeera Documentary Award -palkinnon. Maailmanensi-ilta oli maaliskuussa CPH:DOX-festivaalin kilpasarjassa, ja kevään aikana elokuva esitettiin myös arvostetuilla paikoilla Toronton Hot Docsissa ja Sveitsin Visions du Réelissä.
Pienempiä festivaaleja on kertynyt Tšekistä, Ranskasta ja Italiasta, jossa elokuva palkittiin CinemAmbiente-tapahtuman pitkien dokumenttielokuvien kunniamaininnalla sekä Casacomune-palkinnolla. Kesällä Havumetsien lapset matkaa Docs Irelandiin, jonka pohjoismaisessa fokuksessa nähdään myös Suvi Westin ja Anssi Kömin Máhccan – kotiinpaluu sekä Pirjo Honkasalon yhä ajankohtainen klassikko Melancholian 3 huonetta.
Virpi Suutari ja elokuvan päähenkilö Minka Virtanen Rovaniemen BioRexissä. Kuvaaja: Eleonoora Rinnekangas.
Suutarin edellinen pitkä elokuva Aalto kiersi lähes 100 festivaalia. Arkkitehtuurin ja muotoilun mestareista kertovan elokuvan aihe oli hyvin erilainen kuin Havumetsän lasten. ”Ehkä molempien yleisöjä yhdistää se, että elokuvat eivät ole puhutelleet pelkästään valmiiksi ’saman mielisiä’ vaan Aallossa ns. tavallinen ihminen on oppinut lisää arkkitehtuurista ja Havumetsän lapsissa tämän samaisen ’tavallisen’ katsojan ajattelu ja mielipiteet aktivisteista tai metsätaloudesta ovat saattaneet nyrjähtää uuteen asentoon”, Virpi Suutari tuumii.
”Havumetsän lasten näytöksissä on ollut toki runsaammin nuoria aktiivisia ihmisiä, jotka ovat ottaneet elokuvan railakkaasti omakseen. Näytöksissä on annettu väliaplodeja ja huudettu elokuvan mielenosoituksen iskulauseita leffan loputtua.”
Suomessa teatteriensi-ilta oli maaliskuun lopulla ja kesäkuun alkuun mennessä katsojia on kertynyt yli 12 000. Se on tämän vuoden paras dokumenttielokuvan tulos. Viime vuonna vain kaksi kotimaista dokumenttielokuvaa rikkoi 10 000 elokuvateatterikatsojan rajan (Jope ite ja Michael Monroe -dokumenttielokuva).
”Havumetsän lapset -elokuvan kotimaan kiertue päähenkilöiden kanssa on ollut 30-vuotisen urani koskettavimpia kokemuksia”, Suutari kertoo. ”Elokuvieni esityksissä ei ole koskaan itketty niin paljon ja toisaalta koettu niin voimakasta halua tehdä asioille jotain, osallistua muutokseen.”
”Yhä useampi on puhunut leffan jälkeen avohakkuiden aiheuttamasta surusta ja suoranaisesta kauhusta.”
”Monet ovat pitäneet siitä, ettei aktivismia lähestytä vain vastakkainasettelun tai dystopian kautta”, Suutari sanoo.
”Kansainvälisissä näytöksissä on keskustelu myös Suomen metsäpolitiikasta ja siitä, kuinka Suomi on mielellään brändännyt itsensä suvereenina metsäosaajana ja rakentanut mielikuvan, että Suomen metsissä kaikki on hyvin. Taiteella on rooli metsäpolitiikkaa ravistelevassa keskustelussa, koska taide voi vaikuttaa ihmisiin niin salakavalalla tavalla, herättää kysymyksiä, tunteita ja muistoja – ja halua toimia.”
Millaisia odotuksia sinulla on syksyn festivaaleille? Ehditkö matkustaa elokuvan kanssa?
”Syksyllä leffalla on monenlaisia esitysfoorumeja: Sensommar- ja Ilokuva-festivaalit sekä festivaaleja mm. Yhdysvalloissa, Serbiassa, Brasiliassa, Sveitsissä, Ranskassa. Toivottavasti elokuva nähtäisiin myös Amsterdamin IDFAssa, jossa edelliset elokuvani on esitetty Masters-sarjassa.
Joillekin festivaaleille olen jo lupautunut mutta mieli alkaa karata jo tuleviin elokuvahaaveisiin, jotka vaativat keskittymistä. Havumetsän lapset voi sitten jatkaa omaa itsenäistä elämäänsä maailmalla.”
Elokapinalla on käynnissä kesällä Myrskyvaroitus-kampanja, joka vaatii oikeudenmukaista ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa. Terveisesi aktivisteille?
”YK:n pääsihteerin António Guterresin sanoin: ’Te aktivistit olette historian oikealla puolella. Älkää menettäkö rohkeuttanne, älkää menettäkö toivoanne. Yhdessä voimme voittaa.’”