Apeiron

Umbra, joka kerää paradoksien arkistoa, on tieteelle ja loogisuudelle omistautunut tiedemies, joka tutkii pahuutta. Hän johtaa tutkimuslaitosta yhdessä kollegansa ja rakastettunsa Irinan kanssa potilainaan sekä rikollisia että uhreja. Umbra haluaa pakkomielteisesti todistaa teoriansa, jonka mukaan ihmisen elämä äärettömyydestä nähtynä on sattuman sanelemaa vailla mitään tarkoitusta.

Vastaanotolla hän kohtaa mm. mykän naisen, joka on muodostanut ruumiistaan ympyrän, kuin suljetun kaikkeuden. Hänen apuaan tarvitsee kasvoton nainen, joka on kotonaan muualla kuin ruumiissaan. Hän tutkii myös avaruuden äärettömyyteen mielessään jäänyttä entistä astronauttia Aleksia. Hän on kuin Umbran peilikuva: reaalimaailmasta irtaantunut ja jäänyt leijumaan äärettömyyteen; merkityksettömyyden tyhjiöön.

Mutta oliko kaikki tutkimus vain tiedostamaton yritys saada jokin selitys hänen julmalle kaltoin kohtelulleen lapsuudessa?Umbran teoria ja maailma joutuvat koetukselle, kun Irina ja potilaat – naiset - haastavat hänet ja viimekädessä hänen oman mielensä.